Tämä runo kuuluu kokonaisuuteen, jonka nimi on Heitän sinut kohta roskikseen. Jokainen runo kuvaa elämää dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai dissosiaatiohäiriön kanssa. Kuvaan runoissani omaa kokemustani ja aitoja tunteita. En kaunistele, mutten myöskään mässäile. Joskus runoihin saa talletettua enemmän tunnetta kuin pidempään tekstiin. Toivottavasti lukijat saavat näistä runoista irti ensisijaisesti ymmärrystä ja/tai tukea omaan tilanteeseensa.
Ethän varasta runoani? Jos haluat jakaa tämän voit tehdä sen linkittämällä. Kiitos!
Kuka tänään olen?
Musta-aukko mielessä,
kehoni itseni marionettina.
Kuin känninen taiteilija
krapulassaan ei muista.
Olinko se minä?
(Sinä se olit.)
(Mä se olin.)
(Vitun urpot, se olin minä!)
Kuinka sen hahmottelisin,
haluaisimme ymmärrystä.
Olen ulkopuolinen
epäoman pääni uumenissa.
Sinulla on yksityinen mieli,
minulla kymmeneniä VIP-jäseniä.
Tappelemme tilasta.
Tappelemme kehosta.
(Mä haluan esille!)
(Se on mun vuoro.)
(Tapa itses!)
Se olen minä,
vaikka se on ei-minä!
Me olemme;
EI YKSIN!
Onko se jyskyttävää kipua
vai uuniikki käsintehty lahja?
Se on kipristelevän kiehtovaa
ja ärhentelevän turhauttavaa.
(Mä tahdon tanssia!)
(Mä en yhtään tykkää susta!)
Kolme A:ta on aggressio,
antaumus ja haha aprillia!
Menkää lapset nukkumaan;
teinit tahtoo ryypätä.
Ja Itsemurha rauhoitu;
sinä et omista tätä kehoa!
(Sä olet ääliö!)
(Toi täti pelottaa mua...)
Entten tentten, kuka saa
seuraavaksi valita.
Mitä puetaan päälle.
Mitä harrastetaan.
Mitä tunteita koetaan.
Mitä muistoja muistetaan.
Mitä sukupuolta ollaan.
Mitä ikää edustetaan.
MILLÄ NIMELLÄ ITSEÄMME KUTSUTAAN!
© K. Pääkkönen
(Ethän varasta runoa julkaistavaksi! Tämän runon tekijänoikeudet ovat kirjoittajalla (K. Pääkkönen). Jos haluat jakaa runon; linkitä, älä kopioi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti