torstai 30. maaliskuuta 2017

Tuhertelua: Varjo



Puran itseäni usein piirtämällä tai maalaamalla. Maalaan ja piirrän omaksi ilokseni ilman tavoitteellisuutta. Tiedän, että on olemassa paljon minua parempia maalareita ja piirtäjiä. Minäkin varmasti voisin oppia käyttämään välineitä ja tekniikoita hyödykseni. Mutta minä en jaksa opetella. Minä en vain jaksa.

Vaikka tiedostan nämä asiat, se ei estä minua julkaisemasta joitakin kuvallisia tuotoksiani tässä blogissa. Tämän blogin tarkoitus on pyrkiä kuvailemaan elämää dissosiaatiohäiriön kanssa. Mielestäni kuvalla voi kertoa paljon, vaikkei se olisikaan ammattimaisesti toteutettu vaan amatööritasoa.

Tämän maalasin, kun halusin purkaa tunnetilani paperille. Kuka minä olen, jos jokainen naamari, jokainen osa ja jokainen suojamuuri revitään alas? Kuka on se henkilö, jota mieli suojelee nerokkaalla järjestelmällään. Kuka minä olen?

En ehkä saanut vastausta kysymyksiini, mutta sain maalattua paperille sen, että minusta tuntuu kuin olisin elävä kuollut, pelkkä haamu ja häivähdys ihmisestä. Varjo.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sekavaa sepustusta: Kun päässä on hälinää ilman punaista lankaa

Joskus päässäni on hirveä meteli, josta ei saa mitään otetta. Toisinaan persoonallisuuksilla on ihan järkevää asiaa ja ne muodostavat ihan ...