Tämä runo kuuluu kokonaisuuteen, jonka nimi on Heitän sinut kohta roskikseen. Jokainen runo kuvaa elämää dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai dissosiaatiohäiriön kanssa. Kuvaan runoissani omaa kokemustani ja aitoja tunteita. En kaunistele, mutten myöskään mässäile. Joskus runoihin saa talletettua enemmän tunnetta kuin pidempään tekstiin. Toivottavasti lukijat saavat näistä runoista irti ensisijaisesti ymmärrystä ja/tai tukea omaan tilanteeseensa.
Ethän varasta runoani? Jos haluat jakaa tämän voit tehdä sen linkittämällä. Kiitos!
Tuhat tunnetta
Kun olemme,
eivät muut huomaa.
He näkevät kehon,
eivät mieltä, joka on
MEIDÄN!
Kunpa avaisivat mielensä,
Kunpa avaisivat sylin, ja
hymyillen sanoisivat;
minä hyväksyn.
Miltä tuntuisi olla yksin mielessä?
Minä uskon, etten tottuisi siihen.
Sinä olet Yksikkö,
olet aina ollut.
Minä olen Monikko,
olen aina ollut.
Ja vaikka olen yksinäinen;
en koskaan ole yksin.
En koskaan.
En koskaan.
En koskaan.
Me olen Minä.
Ja. Sinä. Olet.
Normaali.
Terve.
Onnellinen.
Me. Olemme.
Epätavallinen.
Sairas.
Onnellinen.
Surullinen.
Vihainen.
Iloinen. Pelokas.
Toiveikas. Masentunut.
Luovuttanut.
Syyllistetty.
SAMANAIKAISESTI!
© K. Pääkkönen
(Ethän varasta runoa julkaistavaksi! Tämän runon tekijänoikeudet ovat kirjoittajalla (K. Pääkkönen). Jos haluat jakaa runon; linkitä, älä kopioi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti