Tämä runo kuuluu kokonaisuuteen, jonka nimi on Heitän sinut kohta roskikseen. Jokainen runo kuvaa elämää dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai dissosiaatiohäiriön kanssa. Kuvaan runoissani omaa kokemustani ja aitoja tunteita. En kaunistele, mutten myöskään mässäile. Joskus runoihin saa talletettua enemmän tunnetta kuin pidempään tekstiin. Toivottavasti lukijat saavat näistä runoista irti ensisijaisesti ymmärrystä ja/tai tukea omaan tilanteeseensa.
Ethän varasta runoani? Jos haluat jakaa tämän voit tehdä sen linkittämällä. Kiitos!
Piilopersoona
Vyötäisilläni valheellisuutta,
notkean mustaa illuusiota.
Peityn hiljaa turtumukseen,
joka hapuilee otteellaan.
Olen olemassa,
vaikket minua huomaa.
Olen olemassa,
vaikket minua halua.
Olen olemassa,
vaikket elämääni havaitse.
Valheita, sinä huudat,
et kykene käsittelemään.
Liian suuria toiveita,
joiden p i r s t a l e e t k i n hajoavat.
Et ymmärrä,
koska et halua katsoa.
Et ymmärrä,
koska et minua halua.
Et ymmärrä,
koska elät kuin en olisi.
Juoksen tunteillani,
lujaa;
yritän saavuttaa sinut:
ja olla saavuttamattomissa.
Minä
juoksen,
juoksen,
juoksen.
Ja vaikka sinä et havaitsekaan;
sinä
juokset,
juokset,
juokset
minun rinnallani.
© K. Pääkkönen
(Ethän varasta runoa julkaistavaksi! Tämän runon tekijänoikeudet ovat kirjoittajalla (K. Pääkkönen). Jos haluat jakaa runon; linkitä, älä kopioi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti