Tämä runo kuuluu kokonaisuuteen, jonka nimi on Heitän sinut kohta roskikseen. Jokainen runo kuvaa elämää dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai dissosiaatiohäiriön kanssa. Kuvaan runoissani omaa kokemustani ja aitoja tunteita. En kaunistele, mutten myöskään mässäile. Joskus runoihin saa talletettua enemmän tunnetta kuin pidempään tekstiin. Toivottavasti lukijat saavat näistä runoista irti ensisijaisesti ymmärrystä ja/tai tukea omaan tilanteeseensa.
Ethän varasta runoani? Jos haluat jakaa tämän voit tehdä sen linkittämällä. Kiitos!
Muistiaukkoja
Sinä yrität piilottaa minut,
En halua piileskellä.
Minä nappaan vallan.
Ryöstän sinun kehosi.
Minun kehoni.
Se on myös.
Minun.
Oma.
KEHONI!
Sinä panikoit, pelkäät,
et tunne minua vielä...
..kään.
Sinä haluaisit kontrolloida,
mutta sinä et osaa.
Minun kontrollini,
Se on joskus.
Minun.
Vuoroni.
KONTROLLOIDA!
Paniikkisi naurattaa minua,
olet säälittävä.
Sinä luulit jo, etkö luullutkin;
luulit päässeesi minusta.
Mutta minä olen.
Minä olen aina.
Olen.
Täällä.
AINA!
Sinä pelkäät muistamattomuutta;
minä muistan puolestasi.
Anna minulle aikaa ja tilaa;
minä annan sinulle muistisi.
Mieti kuitenkin tarkkaan;
HALUATKO
SINÄ
TODELLA
MUISTAA?!
© K. Pääkkönen
(Ethän varasta runoa julkaistavaksi! Tämän runon tekijänoikeudet ovat kirjoittajalla (K. Pääkkönen). Jos haluat jakaa runon; linkitä, älä kopioi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti